Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä | 6. päivä | 7. päivä | 8. päivä | 9. päivä
|
|
Viimeinen vaelluspäivä (to 18.8) oli illan tapaan varsin kylmä. Sää oli puolipilvinen. Ruispuuroaamiaisen jälkeen matkaan lähdettiin klo 12 aikoihin.
|
Muurivaaralta suunnistimme etelään, kohti Termisjärveltä Kilpisjärvellä kulkevaa polkua. Se löytyikin helposti, ja matka taittui nopeasti Saanaa kohti kulkien.
|
Ympyrä on sulkeutunut. Tästä sitä lähdettiin 8 yötä aikaisemmin kohti Saarijärveä. Pitäessämme pientä taukoa, Saarijärven suunnalta saapui samainen vaellusporukka, joka oli saapunut Pihtsusjärven autiotuvalle sunnuntai-iltana Haltilta palattuamme. He kertoivat yöpyneensä edellisyön Saarijärvellä, joka oli ollut oikea sairastupa. Yksi oli ollut kuumeessa, yksi flunssassa ja yksi oksennustaudissa. Ja kertoja itsekin kuulemma kulki pillereiden voimalla. Lopetimme keskustelun tuon jälkeen varsin lyhyeen ja jatkoimme matkaa kohti Kilpisjärveä.
|
Puurajan alapuolella jälleen, matkaa luontotalon parkkipaikalle ja autolle vajaa pari kilometriä. Tässä vaiheessa alkoi jo tosissaan odottamaan seisovaa pöytää, saunaan pääsyä ja kylmää olutta.
|
Luontotalon parkkipaikalla jälleen, onnistunut vaellus takana! Saapumisaika oli 14.45, ja lämpötila auton mittarin mukaan +15 astetta. Olosuhteet olivat siis varsin samanlaiset kuin lähtiessä, ja kellonaikakin puolen tunnin tarkkuudella sama, kuin lähtiessä (silloin 15.15).
Pakattuamme vaelluskamppeet autoon suuntasimme lounaalle Kilpisjärven retkeilykeskukseen, jossa söimme seisovan pöydän. Käytyämme vielä Kilpishallissa ostoksilla ajoimme jälleen Kaaresuvantoon, jossa olimme menomatkallakin yöpyneet. Tällä kerralla tosin yövyimme teltan sijasta mökissä.
Loppusanat
Vaellus sujui kaikinpuolin suunnitelmien mukaisesti. Saariselän vaelluksesta viisastuneena olin varautunut erilaisin hiertymisvammoihin viime kertaista paremmin. Laastaria oli enemmän ja useampaa erilaista. Lisäksi olin hommannut urheiluteippiä, joka osoittautui pelastavaksi tekijäksi. Heti ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen kantapäihin oli alkanut taas uhkaavasti muodostua hiertymiä, mutta suojattuani ne samantien laastareilla ja teipattuani ne vielä urheiluteipillä, ne eivät päässeet kehittymään rakoiksi. Reissulla ei käynyt mitään muitakaan lääkinnällistä apua tarvinneita haavereita.
Itse mukanani kantamat Dampiren Dryzone -kuivatuspussit olivat erinomaiset. Ne aion ottaa jatkossakin aina mukaan. En tiedä tarkalleen niiden toimintaperiaatetta, mutta ne todella toimivat. Huomasinkin ottaneeni suurempia riskejä jokia ylitettäessä kuin Antti, koska tiesin, että jos kengät kastuvat, ne saa kelillä kuin kelillä seuraavaksi aamuksi kuitenkin kuivaksi.
Kalasaalis oli ainoa asia, mikä tuotti pienoisen pettymyksen reissulla. Toki olimme varanneet ruokaa joka päivälle niin, ettei nälkä pääse yllättämään, mutta olin kyllä etukäteen uskonut kalaa tulevan enemmän. Yksi harri monen tunnin virvelöinnin jälkeen useasta eri paikasta, useaan eri aikaan on varsin kehno saavutus. Ehkä jatkossa olisikin turvauduttava perhokalastukseen, jos samoilla seuduilla vielä liikkuu ja kalaa haluaisi saada.
Kokonaisuutena reissu oli erittäin upea, ja toteutti pitkäaikaisen haaveeni Haltin valloituksesta.
