Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä

Perjantaiaamu (12.8) valkeni pilvisenä ja utuisena. Yöllä oli sadellut, ja ilma oli kylmentynyt selvästi. Ylös noustiin klo 8.30, ja aamiaiseksi pisteltiin tukeva annos talkkunapuuroa.

Kahperusjoen leiripaikalta matka jatkui kohti Meekonjärveä. Välillä piti tosin pysähtyä täyttelemään juomapulloja.

Saivaara (830m) näkyy!

Ja nyt myös Skadjajavri (oikealla) ja Meekonjärvi (vasemmalla). Kuvan keskellä komeilee Meekonpahta.

Allekirjoittanut ja Saivaara. Kovasti on mäennyppylä erinäköinen tästä kulmasta!

Antti ja Meekonjärven autiotupa. Vasemmanpuoleisin rakennus on puuliiteri, ja toinen vasemmalta itse autiotupa. Pieni ruskea rakennus oikealla takana puolestaan ulkohuussi, ja sen edessä oleva punainen rakennus siirrettävä työmaaparakki. Jälkimmäisin ilmeisesti vielä perua edelliseltä vuodelta (2004), jolloin autiotupa oli rakennettu uudelleen.

Antti autiotuvassa. Huomaa kyllä sanomattakin, että se on uusi. Lakka kiilteli vielä kaikkialla, ja seinätkään eivät olleet nimimerkeillä koristeltuja. Tupa oli autio, kun saavuimme sinne.

Vaikka ilma olikin aamusta lämmennyt, päätimme silti syödä lounaan sisällä. Tuvan seinässä ollut ulkolämpömittari näytti +18 astetta, mutta tuuli oli kylmänoloinen. Ja hyvä niin, sillä syödessämme alkoikin sataa oikein kunnolla.

Meidän juuri lopetellessa ruokailua tuvalle saapuivat jo tutuksi käyneet miehet koirineen.

Illalla oli tarkoitus kiivetä Saivaaralle ja kalastella, joten emme jääneet tuvan välittömään läheisyyteen, vaan suuntasimme lähemmäksi Saivaaraa. Telttapaikka löytyi lopulta raskaan vatukossa rämpimisen jälkeen, joka myös kasteli vaatteet tehokkaasti. Kiitos hetkeä aiemmin olleen rankkasateen, joka oli kastellut vyötäröön asti ulottuvat pöheiköt kunnolla.

Taustalla näkyvä huippu on Meekonvaara (1019,1m), ja autiotupa sijoittuu aika lailla kuvan oikeaan laitaan, vihreän alueen taakse.

Retki Saivaaralle on alkanut, tässä kohde eteläiseltä sivulta kuvattuna. Karttaan oli merkitty polku Saivaaran itäpuolelle, jota pitkin pitäisi päästä kiipeämään huipulle. Ja aika jyrkältä se tältä eteläiseltä ja läntiseltäkin sivulta näytti.

Itäpuolen polku on löytynyt. Allekirjoittanut vuoren rinteellä, oikealla Meekonpahta.

Yllättäen polku päättyi vuorenseinämään. Onneksi seinäkiipeilyä on tullut joskus kokeiltua, joten parin kolmen metrin lähes pystysuora seinämä ei onnistunut estämään huipulle kiipeämistä. Kalliot olivat edelleen hieman liukkaat aiemmasta sateesta johtuen, mutta eivät enää pahinta sorttia.

Näkymä Saivaaralta kohti pohjoista. Taustalla Meekonpahta, vesistöt vasemmalta lukien Skadjajavri, Saijärvi ja Venejärvi. Järvien väliin jää Venemaa.

Allekirjoittanut Saivaaran huipulla! Kädessä kivi, johon kirjailin nimen ja päivämäärän. Taustalla Meekonvaara ja Skadjajavri. Ja ilmeisesti oikeassa reunassa pilvien läpi kuultaa myös Halti, mutta sitä emme vielä tuolloin olleet tunnistaneet.

Huipulla ollut UKK:n muistolaatta. Laatassa lukee: "Tämä laatta on kiinnitetty 3.9.1980 tasavallan presidentin Urho Kaleva Kekkosen täyttäessä 80 vuotta. Joka kevät 1968 lähtien hän on hiihdellyt näillä mahtavilla kinkamilla".

Antti aivan Saivaaran länsipäässä, taustalla Meekonvaara.

Näkymä aivan Saivaaran länsipäästä alas laaksoon. Meekonjärvi kuvan oikeassa laidassa, Meekonvaara kuvan keskellä. Autio- ja varaustupia ei kuvasta juuri erota, kuten ei telttaammekaan. Tai ei ainakaan, jos ei tiedä, mistä etsiä. Vai löydätkö teltan itse kuvasta? Jos et, katso tästä suurempaa kuvaa. Ja jos vieläkin tuottaa vaikeuksia, tässä telttamme ympäröitynä. Ja tässä vielä maksimizoomilla kuvattuna.

Huipulla piti toki myös palkita itsensä rommisnapsilla. Ja muilla herkuilla, kuten suklaalla ja kuivaporolla. Hieman koleasta ja tuulisesta säästä huolimatta huipulla viivyttiin noin 45 minuuttia.

Pahin on takana, kun seinäkiipeilystä selvittiin kunnialla. Kuvassa allekirjoittanut Saivaaran etelärinteellä.

Antti Saivaaran etelärinteen juurella. Kuvassa näkyy hyvin ns. seinäkiipeilykohta. Itse laki olikin sitten suhteellisen tasaista.

Allekirjoittanut ja Saivaara. Ei se enää tästä kulmasta näytä ollenkaan niin korkealta, kuin mitä maisemat ylhäällä antoivat ymmärtää. Tosin, tämä eteläpuoli olikin jo valmiiksi korkeampaa ylänköä kuin pohjoispuoli.

Paluumatkalla aurinkokin pilkahti esiin, ja valaisi hienosti Saivaaran "nupin".

Saivaara ekskursion jälkeen lähdimme kalaan Skadjajavrin rantaan. Heti ensimmäisten heittojen jälkeen Antin uistimeen tarttui noin 40 cm:n pituinen harri. Meekonjärvi oli ensimmäinen paikka, missä hyttysiä ja mäkäräisiä oli riesaksi asti. Niinpä kalastuskin jouduttiin tekemään hyttyshatut päässä.

Antin saama harri jäi sitten ensimmäiseksi ja viimeiseksi kalaksi, joten siitä ei ollut ihan päivälliseksi asti. Laitoimme sen ensin herkkupalaksi, ja söimme vasta sitten itse päivällisen, savukinkkukastikkeen ja pottumuusin.

Kalaa paistellessa alkoi satamaan oikein kunnolla. Mutta hyttysiä ja mäkäräisiä se ei ajanut tiehensä, joten ruoanlaitto oli hieman vaivalloista, täysissä sade- ja hyttyskamppeissa.

Harrifileiden paisto kuitenkin onnistui, hieman hankalista olosuhteista huolimatta. Ja kyllä maistuikin sen jälkeen hyvältä!

Copyright © 2005 Janne Silvo / Antti J. Niskanen