Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä

Haltin vaellus (2005)

Vaellusreitti kartalla
Jouni Laaksosen ajantasainen lista Käsivarren autiotuvista


1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä | 6. päivä | 7. päivä | 8. päivä | 9. päivä

Kuva: Janne Silvo

Tiistaiaamuun (16.8) heräiltiin kello yhdeksän aikoihin. Sää oli kylmentynyt edellisestä illasta, mutta oli kuitenkin poutainen. Kaurapuuroaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Kuonjarjokea, jossa oli tarkoitus pitää lounastauko. Matkalla tapasimme jo tutuksi tulleita vaellusporukaita. Eräs porukoista oli samainen, joka oli ottanut paria päivää aiemmin meistä yhteiskuvan suunnatessamme Haltille. He olivat löytäneet tunturista komeat, tummanruskeat poronsarvet. Olivat hieman toista luokkaa, kuin turistimyymälöissä myytävät...

Kuvassa Kuonjarjoen autiotupa, saksalaisvaeltajien "peränpitäjät" ja taustalla Guonjarvarri (1065,5m).

Kuva: Janne Silvo

Kuonjarjoen autiotupa. Uusi kämppä on rakennettu syksyllä 2000, ja sen kyllä huomaa varsinkin tuvan sisäpuolella. Kaikki on edelleen viimeisen päälle uuden näköistä. Jopa kamiinakin on tavanomaista koristeellisempi lasiluukkuineen. Autiotuvasta löytyy myös erillinen kuivaushuone.

Kuva: Janne Silvo

Kuonjarjoella syödyn hernekeiton jälkeen matkaa jatkettiin kalottireitiltä poiketen. Suunnaksi otettiin kuvassa näkyvä Guonjarvarrin ja Siettinvaaran välinen "laakso", jota kuljettiin aika lailla etelään, kohti Gohpejavria. Tuvalta lähdettäessä lämpötila oli +10 astetta, ja ilma poutainen. Paikoitellen näkyi jopa aurinkoa. Heti alkajaisiksi oli ylitettävä varsinainen Kuonjarjoki, joka onnistuikin hyvin kiviä pitkin hyppelemällä.

Kuva: Antti J. Niskanen

Kuonjarjoen autiotupa on jäänyt taakse (keskellä kuvaa, aivan tunturin juurella). Taustalla näkyy Siktagurra.

Kuva: Antti J. Niskanen

Mielenkiintoinen asetelma. Kumpikohan on tapahtunut ensin: Iso järkäle pysähtynyt paikallensa, ja joku laittanut pienen kiven tukemaan sitä. Vai onko järkäle pysähtynyt juuri tuohon, koska pienempi kivi pysäytti sen. Ei voi tietää.

Kuva: Antti J. Niskanen

Allekirjoittanut hieman vanhemman opastetolpan juurella, jossakin Guonjarvarrin ja Siettinvaaran välimaastossa.

Kuva: Janne Silvo

Antti ja päämäärä, Gohpejavri. Syitä Kalottireitiltä poikkeamiseen oli parikin: halusimme pois valtavirrasta sekä testailla uusia kalastuspaikkoja. Gohpejavri näytti sopivan kokoiselta erämaajärveltä, jota ei ehkä olisi kalastettukaan tyhjäksi. Gohpejavrin oikealla puolella on matalahko Naalivaara.

Kuva: Janne Silvo

Laskeuduttaessa Gohpejavrille huomasimme Saanan näkyvän lännessä, ja taitaa Kilpisjärvikin näkyä juuri ja juuri.

Kuva: Antti J. Niskanen

Leiripaikkamme Gohpejavrin rannalla. Pilvet olivat ohentuneet, ja aurinkokin paistoi pitkästä aikaa lämmittäen oikein mukavasti.

Kuva: Janne Silvo

Vaikka muita vaeltajia ei Kalottireiltä poikkeamisen jälkeen näkynytkään, aivan yksin emme silti olleet...

Kuva: Antti J. Niskanen

Porot olivat hyvin uteliaita, ja tulivat varsin lähellä katsomaan, kuka oikein on asettunut heidän mailleen. Joukossa oli yksi valkeaporokin.

Kuva: Janne Silvo

Antti virvelöimässä. Kalastelimme illan aikana useaan tunnin ajan, eri aikoihin, mutta kalan kalaa ei tullut. Eikä itseasiassa edes havaintoa, että järvessä olisi ollut mitään eloa.

Kuva: Janne Silvo

Koska kalaa ei tullut, ehdimme käväisemään pesulla ja uimassa. Vaikka ranta oli monin paikoin varsin matala ja kivikkoinen, sieltä löytyi muutamia syvempiä kohtia, joista oli helppo mennä uimaan. Päivälliseksi syötiin riistakäristys, ja yömyssy käytiin nautiskelemassa Naalivaaralla. Yöpuulle käytäessä hieman ennen puoltayötä sää oli edelleen poutainen.


Copyright © 2005 Janne Silvo / Antti J. Niskanen
Takaisin sivun yläreunaan | Takaisin pääsivulle