Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä

Lauantai (13.8) valkeni sateisena ja pilvisenä. Illalla alkanut sade oli jatkunut enemmän tai vähemmän rankkana koko yön. Herätyksen piti olla klo 9.00, mutta sitä siirrettiin useita kertoja eteenpäin, sateen loppumisen toivossa. Lopulta klo 10.20 oli kuitenkin noustava ylös, jotta illaksi ehtisi Pihtsusjärvelle.

Ja ihme kyllä, pian ylösnousun jälkeen sade taukosikin. Hyttyset ja mäkäräiset olivat kuitenkin edelleen riesana. Aamiaiseksi syötiin ruispuuro. Matkaan lähdettiin noin klo 12.30. Ja tällä kertaa pahin vatukko kauempaa kiertäen, toisin kuin edellisenä päivänä.

Heti kohta lähdön jälkeen ylitettiin vuolas Bierfejohka, siltaa pitkin.

Meekonjärven länsirannalla oli aikamoinen louhikko. Se tuntui rinkka selässä kohtalaisen hankalalta aluksi, kunnes siihen tottui. Ja onneksi sade oli tauonnut jo hetkeä aiemmin, joten kivet eivät olleet aivan niin liukkaita, kuin ne voisivat pahimmillaan olla. Louhikko jatkui taustalla näkyvään pöheikköön saakka.

Tosin, paljon isompiakin louhikoita oli vielä tulossa. Emme vain olleet tutustuneet niihin vielä...

Vuomakasjoessa oli hieno putous ennen Vuomakasjärvelle saapumista. Kuvassa Antti etsimässä sopivaa kuvauspaikkaa.

Ja tässä kyseisestä paikasta avautunut näkymä. Edessäpäin näyttää aika sateiselta...

Hieman ennen Vuomakasjärveä alkoi tasainen sade ja navakka tuuli. Pari kilometriä tuli kuljettua ilman sadevaatteita T-paidassa, mutta sitten kylmyys alkoi jo tunkea siinä määrin luihin ja ytimiin, että sadetakki oli pakko laittaa päälle. Eihän se pelkkä sade, mutta se kova vastatuuli, jonka johdosta vettä vihmoi vaakasuunnassa.

Olimme ajatelleet syödä lounaan jossakin Vuomakasjärven kupeessa, viimeistään Pihtsuskönkäällä, mutta vallitsevista olosuhteista johtuen päätimmekin jatkaa ilman erityistä lounasta aina Pihtsusjärvelle saakka. Ja asettua siellä autiotupaan, jos vain tilaa olisi.

Kuvanottohetkellä on juuri tehty päätös jättää lounas väliin. Ja jäljellä oleva matkakin on juuri todettu pari kilometriä luultua pidemmäksi, kiitos allekirjoittaneen huolimattoman kartanluvun. Ilme kertoneekin, millainen fiilis kyseisellä hetkellä vallitsi...

Pihtsusköngäs kaatosateessa. Kuva on otettu etelään päin, varsinainen putous jää vasempaan alareunaan. Taustalla näkyy Vuomakasjärvi, ja sen rannalla sijaitsevat kaksi rakennusta (kartan mukaan ei ainakaan yleisiä autiotupia).

Pihtsusjärvi. Sadepilvet roikkuvat hyvin alhaalla, mutta näkyvyyttä on kuitenkin useita kilometrejä. Taustalla kohoaa lumirinteinen Gieddecohkka. Vasemmassa reunassa näkyy kumpare, jonka päällä oli tanko ja siinä täysin vaakasuunnassa ollut tuulipussi. Sitä käytettäneen vesitason laskeutuessa järvelle.

Pihtsusjärvi camping. Keskellä reception ja sauna, vasemmalla mökkejä ja oikealla peräti yksi asuntovaunu! No ei vaineskaan, lienee jotain poromiesten huoltorakennuksia...

Pihtsusjärven autiotuvalla. Takana noin 12 km, josta suurin osa rankkasateessa ja kovassa vastatuulessa. Ensivaikutelma tuvasta oli huono - tupa täynnä kuivumassa olevia vaatteita ja ihmisiä. Kaikki muut olivat kuitenkin vain lounastamassa ja kuivattelemassa sisällä ilmoittaen vetäytyvänsä yöksi telttoihin. Kuvassa myös aiempina päivinä joitakin kertoja tapaamamme saksalaisvaeltajat, joita tosin tähän asti olimme luulleet ruotsalaisiksi.

Ja, kuinkas ollakaan, tuvassa olivat myös miehet koirineen.

Kummallakin oli perille päästyä niin sukat kuin Goretex-kengätkin aivan märät, mutta omista sukistani ei nyt sentään tuollaista määrää vettä saanut tiristettyä. Toisin kuin Antin sukista.

Itse en oikeastaan edes ollut kovin huolissani kastuneista kengistä, sillä olin hankkinut reissua varten Dampiren Dryzone -kuivatuspussit, joita olin ottanut kaksi kappaletta mukaan. Olin jo aiemmin sivistyksessä testannut niitä ja todennut erittäin toimiviksi.

Tupa oli jo tullessamme täynnä kuivumassa olevia kamoja. Ja viereisestä varaustuvasta oli tuotu vielä ylimääräisiä vaatteita, kun siellä ei kuulemma tila riittänyt. Kamina oli laitettu jo päälle, joten tuvassa oli mukavan lämmintä meidän sinne saapuessa. Mutta, oli se haju kyllä ikimuistoinen: lukemattomia märkiä ja likaisia vaatteita, hikisiä ihmisiä ja vielä pari koiraakin kuivattelemassa lattialla. Ja kaikki tuo höystettynä ehkä noin 40 asteen lämmöllä.

Koska tupaan ei ollut jäämässä muita yöksi, valtasimme ylälaverin. Siellä oli tuuletusräppänällä varustettu ikkuna ja enemmän tilaa.

Hammaspesulla käytiin Pihtsusjärven rannalla vihmovassa vesisateessa. Ja samalla tuotiin raikasta vettä tupaan. Ulkona tosin ei ollut noin pimeää, kuten kuvasta voisi päätellä. Salama on sotkenut valotusta. Realistisen kuvan valoisuudesta saa edellisen kuvan ylälaverin ikkunasta.

Ja tokihan se iltarommi piti vielä ottaa, ikäänkuin yömyssyksi. Koska lähistöllä ei ollut sopivia rinteitä kiivettäväksi, päätettiin tyytyä värjöttelemään terassilla. Nukkumaan käydessämme ulkona oli +9,5 astetta ja satoi edelleen.

Copyright © 2005 Janne Silvo / Antti J. Niskanen