Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
Alkusanat
Matkaan lähdettiin ma 8.8. noin klo 17.15. Tällä kertaa poikkeuksena tosin se, että allekirjoittanut ajeli Kajaaniin asti yksikseen. Kyydissä oli kuitenkin molempien vaelluskamat. Kaverini Antti oli viettänyt edellisen viikonlopun ystävänsä häissä Kajaanissa, joten hänen oli viisainta pysytellä siellä odottelemassa. Yövyimme Kajaanissa Antin sukulaisten luona. Sieltä matka jatkui tiistaina 9.8 Kaaresuvantoon, jossa yövyttiin teltassa. Illalla saunottiin vanhassa puusaunassa parin tunnin ajan. Viimeistä kertaa yli viikkoon.
Keskiviikkona herätys oli klo 10.30. Sää oli täysin pilvinen, mutta onneksi vielä poutainen. Pikaisen aamiaisen jälkeen lähdettiin matkaan. Kilpisjärvelle oli vielä 90 km.
1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä | 6. päivä | 7. päivä | 8. päivä | 9. päivä
![]() |
Kilpisjärvi ja Saana näkyvät jo! Sääkin on muuttunut aurinkoiseksi.
![]() |
Kilpishallin parkkipaikalla. Vielä ennen metsään lähtöä tehtiin viimeiset ostokset ja käytiin Ida-Sofiassa munkkikahveilla. Matkaa Vantaalta Kajaanin kautta kiertäen kertyi 1340 km.
![]() |
Auto parkkeerattu Kilpisjärven luontotalon parkkipaikalle. Tässä vaiheessa tavaraa näyttää aina olevan toivottaman paljon rinkkoihin ahdettavaksi. Omaa pakkausta tehdessämme huomasimme toisenkin porukan, joka valmisteli niinikään lähtöä. Siihen kuului kaksi miestä ja kaksi koiraa, oletimme heidän kai lähtevän metsästämään, lähinnä koirien takia. Tuolloin emme kuitenkaan vielä tienneet, että tulemme tapaamaan heitä vaelluksen aikana lähes joka päivä.
![]() |
Kaikki tavarat saatiin kuitenkin tälläkin kertaa mahtumaan mukaan - myös uutuutena olevat virvelit. Lämpötila oli +18 astetta ja viimeisetkin pilvenhattarat olivat hävinneet taivaalta. Pakkauksen jälkeen kävimme vielä luontotalolla kyselemässä Norjan puoleisen Haltin huipun (Raisduottarhaldi) valloituksesta. Tai lähinnä sitä, onko sinne helppo löytää Suomen puoleiselta huipulta. Tiedon saatuamme täytimme vielä juomapullomme läheisestä purosta ja lähdimme matkaan. Lähtöpäivä oli siis keskiviikko 10.8 ja lähtöaika parkkipaikalta klo 15.15.
![]() |
Vaellus Käsivarren erämaahan on alkanut! Unelma Haltin valloituksesta on enää muutaman päivämatkan päässä. Ainakin menomatkan olimme päättäneet seurailla Kalottireittiä, joten vaellus oli helppoa hyvin merkittyä polkua pitkin.
![]() |
Ensimmäinen tauko noin kilometrin jälkeen Cahkaljavrin (Cahkaljärven) rannalla. Saana alkaa jäädä taakse ja puut käydä yhä vaatimattomammiksi.
![]() |
Viimeisiä niin kutsuttuja puita. Tosin kyllä siitä vielä vihdan saisi tehtyä.
![]() |
Ensimmäinen lounas erämaassa, Masetjavrin rannalla. Ruokalistalla oli hummerikeittoa. Kuvassa Antti virittelemässä Trangiaa käyttökuntoon.
![]() |
Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Saarijärveä. Sää alkoi muuttumaan pilvisemmäksi. Vasemmalla näkyvä järvi on Coahppejavri, joka on suurimmaksi osaksi Norjan puolella.
![]() |
Ennen Saarijärveä Kalottireitti kulki muutaman kilometrin Norjan puolella. Yllätykseksemme raja oli kuitenkin merkitty maastoon, toisin kuin olimme arvelleet. Tosin, vain ensimmäisen ylityksen kohdalla. Pari kilometriä myöhemmin palatessamme taas Suomen puolelle, minkäänlaisia merkkejä valtakunnanrajasta ei näkynyt.
![]() |
Olimme päättäneet, että emme yövy Saarijärvellä autiotuvassa, vaan teltassa. Ja niin oli näköjään päättänyt moni muukin. Jo kilometri pari ennen Saarijärveä alkoi näkyä telttaporukoita. Ja tietysti ne olivat ehtineet valita ne parhaat ja tasaisimmat telttapaikat. Oma telttapaikkamme löytyi noin puoli kilometriä ennen autiotupaa. Kuvassa Antti testaa paikan tasaisuutta nukkumisen kannalta.
![]() |
Teltta ja allekirjoittanut iltasella. Saarijärven autiotupa sijaitsee kuvan keskellä sijaitsevan erillisen vesialueen takana. Sää oli kauttaaltaan pilvinen.
![]() |
Illalliseksi oli spaghetti bolognese, joka valmistettiin ja syötiin teltan lipan alla, suojassa kovalta tuulelta. Illalla nousi myös tiheä sumu, joka peitti läheiset tunturinhuiput kokonaan näkyvistä. Autiotuvassa yöpyi muutama vaeltaja, ja myöhäisimmät vaeltajat pystyttelivät telttojansa vasta puolenyön aikoihin.