Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
|
|
Toiseksi viimeisenä lomapäivänä ei myöskään ollut vaellusta. Vuokrasimme jälleen pyörät, ja suuntasimme tällä kertaa kohti Saalfeldeniä.
|
Saalfelden oli Zell am Seetä huomattavasti isompi. Ja epäsiistimpi. Kylänraitti oli kuitenkin hyvin viehättävä ja maisemat upeita.
|
Paluumatkalla bongasimme myös matkaoppaassa mainitun linnan ja sen lähettyvillä olevan erakon asumuksen. Asumus näkyy kuvassa valkoisena pisteenä aika lailla kuvan keskellä, etualalla olevan vuoren vaaleassa kohdassa. Sitä en tarkalleen ottaen muista, kuka erakko oli.
|
Olimme jo Suomesta lähtiessämme pohtineet, voiko Zeller-järvessä uida vai ei. Ensimmäisestä päivästä lähtien yritimme etsiä sopivaa uimapaikkaa, mutta sellaista ei vain tuntunut löytyvän. Loppujen lopuksi uimaan oli mentävä veneenlaskupaikalta ennen viimeisen päivän kallistumista illaksi. Pohja oli mutainen ja vesi tunkkaista, mutta olihan se nyt pakko siellä pulahtaa.
|
Zell am Seen yöelämä oli melko vaatimatonta ja meno illalla muutenkin hyvin rauhallista. Kuvan keskellä näkyy Lebzelter-baari, josta muodostui kantapaikkamme viikon aikana.
|
Maailmansotien muistomerkki kylänraitilla.
|
Näkymä postin edestä kohti Lebzelteriä ja keskusaukiota.
|
Vakitarjoilijattaremme hotelli Tirolerhofissa. Unohtumattomasti on jäänyt mieleen, kun olimme viimeisenä iltana lähdössä nukkumaan ja tilasimme laskua, vaikka jokailtainen Jägermaister-yömyssy oli vielä tilaamatta. Hänen kasvoilleen tuli hämmästynyt ilme ja hän kysyi: "Nicht Jägermaister??" Siinä hetken asiaa pohdittuamme totesimme: "Aber natürlich!", vaikka yöunet jäivätkin sitten melko lyhyiksi. Hänen ratkaisunsa ongelmaan oli se, ettei menisi enää lainkaan nukkumaan ennen aikaista aamuherätystä, joka oli noin klo 4.30.
