Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
|
|
Kolmantena vaelluspäivänä nousimme ensin köysiradalla Schmittenhöhen (2000m) huipulle. Sää oli sateinen ja pilvet roikkuivat alhaalla.
|
Vaikka olimmekin ihan pilvessä, otimme oppaan johdolla suunnan kohti Saalbachia, ja lähdimme vaeltamaan. Edessä noin 20 kilometrin taival.
|
Jonkin ajan kuljettuamme sää alkoi selkenemään, ja sadevaatteitakin saattoi hieman vähentää.
|
Mielenkiintoinen musta lisko, jonka bongasimme matkan aikana.
|
Lehmätkin olivat todenneet polun helpommaksi kulkea kuin kaltevan rinteen. Ja arvata saattaa, kummat väistivät...
|
Tauko pidettiin pienen saunan kokoisessa katoksessa, jonne ei mahtunut kuin osa porukkaa.
|
Iltapäivällä pilviverho alkoi repeilemään paljastaen jopa sinistä taivasta.
|
Allekirjoittanut poseeraamassa jyrkänteen reunalla.
|
Ravintola ja köysirata alas Saalbachin kylään näkyvät jo!
|
Mutta ennen alasmenoa maistui kylmä olut!
|
Matkalla alas, kohti Saalbachin kylää.
|
Hotellimme yövalaistuksessa.
|
Hotelli muistutti sisältä ihan vanhaa linnaa tai kartanoa.
|
Valaistuskin oli hoidettu (sähkö)kyntteliköillä.
