Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
|
|
Neljäntenä päivänä ei ollut vaellusta, joten vuokrasimme pyörät ja lähdimme polkemaan. Zell am Seessä pyöräilijöihin suhdauduttiin todella myönteisesti, kuten kuvassa näkyvästä "Radfahrer willkommen" -lipustakin voi päätellä.
|
Poljettuamme järven toiselle puolelle (noin 5 km), Jannen pyörästä puhkesi takakumi. Hetken ihmeteltyämme soitimme liikkeeseen, ja uusi pyörä luvattiin toimittaa 15 minuutissa. Sen aikaa ei auttanut kuin istua ja odotella...
|
Uusi pyörä tulikin luvatussa 15 minuutissa ja matkamme pääsi jatkumaan. Ensimmäinen kohteemme oli Jägeregg-niminen näköalapaikka, jonne mennessä oli 4000 metrin matkalla 400 metriä nousua. Nousun jyrkkyys oli siis keskimäärin 10%. Aikaa nousuun kului noin pari tuntia.
|
Auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan noustessa reilusti yli 20 asteen, oli välillä pakko pitää myös taukoja. Ja mikäs siinä, kun maisemat olivat näin upeita.
|
Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta Järgereggiin ja huomasimme, ettemme olleet suotta hikoilleet ylöspäin kivutessa. Näköalat olivat upeat, ja yhdellä silmäyksellä näki Brückin, Kaprunin ja Zell am Seen kylät kuin lentokoneesta konsanaan. Tässä näkymä Jägereggistä vasemmalle katsottaessa...
|
...ja tässä oikealle katsottaessa. Vaikka Alpeilla ollaankin, kyllä sinne vuorien katveeseen ihan reiluja peltojakin näyttää mahtuvan.
|
Kun Jägereggistä oltiin palattu takaisin "normaalitasolle", olikin aika mennä syömään tuhdit Wienerschnitzelit. Sen verran kova oli lasku ollut, että pyörän jarrupalat olivat ruvenneet haisemaan ja lasittuneet kovikoviksi. Eikä kulutuspintaakaan tainnut enää ihan yhtä reilusti olla kuin lähtiessä.
|
Ruokailun jälkeen suuntasimme kohti Kaprunia ja bongasimme matkalla myös Kaprunin linnan. Taustalla näkyy yli 3000 metriin kohoava Kitzsteinhorn.
|
Katukuvaa Kaprunin kylässä.
