Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä | 6. päivä | 7. päivä
|
|
Seuraava päivä (ti 10.8) valkeni erittäin aurinkoisena. Yökin oli ollut varsin lämmin ja laavussa nukuttaessa hyttyset olivat tuottaneet hieman ongelmia. Jos laittoi hyttysmyrkkyä vain naamaan ja meni pussiin, siellä kyllä pärjäsi hyttysten suhteen. Mutta makuupussissa, jonka comfort-lämpötila on -35c, on suhteellisen lämmin +22 asteessa! Jos taas tuli pussista ulos, olisi pitänyt pukeutua täysin paljaan ihon peittävästi tai sitten vain kärsiä hyttyset. Lopulta nukkuminen onnistui, kun laittoi makuupussin peitoksi.
Matka kuitenkin jatkui Kotakönkäältä kohti pohjoista (tai ehkä paremmin kohti koillista), jossa varsin pian kohtasimme hienon paikan. Myös uimisen kannalta. Ja tokihan uimassa täytyy käydä!
Olimme myös nähneet Kotakönkään heti laavulta lähtiessämme, jonka puuttumista olimme edellisenä päivänä ihmetelleet.
|
Matka Porttikoskea kohti jatkui Suomujokea seuraillen. Paikoitellen joki oli raivannut tiensä kahdesta kohtaa vierekkäin jättäen väliin pienen särkän. Niin tässäkin, ja eikös siellä kasva "saaren" pienestä koosta huolimatta ihan kookas mänty. Paikoitellen rantapenkereet myös muistuttivat dyynejä, kullan keltaisine hiekkoineen.
|
Tässä oli aivan pakko pitää pieni tauko, kun kaatunut puu muodosti niin armottoman hyvän lekottelupaikan.
|
Lounastauko Lankojärven paikkeilla. Ilme on huvittunut, ja syystäkin. Olimme aikeissa valmistaa hernekeittoa, mutta rinkasta löytyi vain kuivattua tonnikalaa. Selvisi, että aiemmin Luirojärvellä nauttimamme merellinen spaghetti olikin sisältänyt tonnikalan sijasta hernekeittoa... No, ei sitä silloin kyllä maussa ollut huomannut, vaikka olihan se ehkä näin jälkikäteen muistellen ollut hieman normaalia sakeampaa.
Joten kun kerran hernarista tuli muutenkin jo fiasko, niin laitoimme sitten tonnikalan lisukkeeksi kaikkea muutakin rinkasta löytyvää, kuten erilaisia makkaroita ja perunan palasia. Ja lopputulos oli: lounas talon tapaan.
|
Suomujokea hieman ennen Porttikoskelle saapumista.
|
Porttikosken autiotupa.
Aiemmin siellä on sijainnut saunakin, mutta se on sittemmin purettu. Löysimme kyllä lähistöltä selkeästi kiuasta muistuttavan kivikasan, joten ehkäpä siellä on jatkettu saunaperinnettä, vaikkei talon puolesta saunaa enää olekaan tarjolla. Paikka sijaitsee myös jo ns. Saariselän perusosan puolella ja matkaa parkkipaikalle enää alle 15 km. Joten ehkä siellä vietetään aikaa viikonloppuisin tai juhannuksena...
Vaikka autiotupa oli tyhjillään ja sää hieman sadetta enteleivä, emme silti jääneet sinne, vaan jatkoimme vielä noin kilometrin verran pohjoiseen, kohti kartalle merkittyä tulentekopaikkaa. Se oli myös merkattu varsinaiseksi Porttikoskeksi. Vaikka kyseessä ei olekaan sama Porttikoski kuin elokuvassa Lapin kullan kimallus, joku viehätys tuossa nimessä silti on.
|
Porttikoski.
Oikealla näkyy silta, jota pitkin saavuimme tulentekopaikalle. Virta oli tässä kohtaa erittäin voimakas, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. Uiminen onnistui helposti ja virran mukana oli mukava lasketella hieman alaspäin.
