Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä

Uusi päivä (su 8.8) valkeni niin ikään harmaana ja sumuisena. Päivän aikana olisi tarkoitus ylittää Sokosti, joka häämöttää jossain kaukaisuudessa sumun keskellä. Seurailimme kuvassa näkyvää jokea, joka sai alkunsa jostakin Sokostin rinteiltä. Oli hauska havaita, kuinka se hetki hetkeltä pieneni ja lopulta painui kivikon sisään.

Tiukempi Sokostin nousu alkamassa. Huippu ei erotu sumun keskeltä. Laella pitäisi olla tukiasema ja autiotupakin, mutta niistä ei kyllä ole merkkiäkään.

Lounas kesken nousun Sokostin rinteellä. Aiemmin nähty joki on vielä sen kokoinen, että siitä sai täytettyä juomapullot ja otettua ruokaan tarvittavan veden.

Lounaan aikana ilma kirkastui sen verran, että Sokostin laella oleva autiotupa alkoi erottumaan. Karttaan ei oltu merkattu autiotupaa, mutta olimme etukäteen lukeneet, että autiotuvan siellä pitikin olla. Päätimme, että ylös päästyämme keittelemme siellä kahvit.

Maasto muuttui loppumetreillä pelkäksi kivikoksi ja Soneran tukiasemakin alkoi erottumaan. Allekirjoittaneen kantapään hiertymät olivat äityneet tässä vaiheessa jo sen verran pahoiksi, että aina välillä oli pakko pysähtyä hieman lepuuttamaan jalkoja.

Soneran tukiasema ja sen ylläpitämiseksi rakennettu aurinkopaneelipatteristo. Samalla selvisi, että autiotupa ei ollutkaan avoin, vaan ilmeisesti joku yksityinen tai vähintäänkin vuokrattava kämppä, joka oli visusti lukossa. Aurinkopaneeleista johti piuhat myös sinne, joten ilmeisesti mökki on sähköistettykin. Ja upealla paikalla se sijaitsi tunturin huipulla.

Sokosti (718m) valloitettu! Tämä kohta oli vielä hieman korkeammalla kuin tukiasema ja kämppä. Sää ei ollut mitä parhain, mutta taustalla erottuu silti Luirojärvi, jonne olisi tarkoitus ehtiä illaksi.

Antti Sokostin huipulla. Ja tokihan suoritusta piti juhlistaa rommisnapsilla, jota tässä siemaillaan.

Laskeutuminen on alkanut, edessä siintää Luirojärvi. Vielä ollaan puurajan yläpuolella.

Sokosti on jäänyt taakse ja metsäkin on taas ilmestynyt mukaan kuvoihin.

Yksi Luirojärven autiotuvista. Kämppiä oli yhteensä 3-4 sekä lisäksi yksi varaustupa ja SAUNA! Päätimme viettää yön autiotuvassa, sillä parin päivän aikana esiintyneet sateet olivat hieman kostuttaneet kamppeita.

Luirojärven sauna. Saunan pukuhuoneessa oli lappu, että saunamaksu olisi 5e / hlö. Mitään maksulappuja ei kuitenkaan löytynyt ja asiasta vielä sivistykseen palattuamme kysellessämme selvisi, että sauna on nykyisin maksuton. Siinä oli kyllä saunan hinta-laatu suhde kohdallaan!

Sauna sisältä. Kiukaassa riitti puhtia ja tilaa olisi ollut isommallekin porukalle. Muutoinkin sauna oli erittäin hyvässä kunnossa.

Allekirjoittaneen kantapäissä olleet hiertymät, joista jo pari kertaa aiemmin olikin maininta. Kuten kuvasta voi arvata, ne olivat melkoisen kipeät ja vaativat särkylääkettä useaan otteeseen päivässä. Selällään ei voinut nukkua, kun muutoin kantapäät olisivat painuneet kipeästi maahan. Lisäksi jaloissa oli aikamoinen teippaaminen vaelluksen alussa, ennen kuin jalat kärsi survoa kenkään. Ja kesken päivää ei kenkiä juuri viitsinyt poistaa, sen verran kivuliasta kenkien jalkaanlaitto oli.

Luirojärvi saunapolulta katsottuna. Sää oli harmaa, mutta vesi sitäkin kirkkaampaa ja kylmää.

Janne ilmeisesti karttaa tutkimassa autiotuvassa saunan jälkeen.

Nukkumislaveri. Autiotuvassa olisi ollut tilaa 4-5 vaeltajalle, mutta Luirojärvellä yöpyneet muut vaeltajat kämppäsivät isommassa tuvassa, joka oli saunan vieressä. Myös aiemmin tapaamamme "Black Horse" saapui illan pimetessä ja majoittui isoon autiotupaan. Vaihdoimme pari sanaa. Hän kertoi "piipahtavansa" Sokostilla ilman rinkkaa heti seuraavana aamuna, ennen varsinaisen vaelluksen alkua. Matka edes takaisin olisi reilut 10 km. Varsin kunnioitettava suoritus.

Copyright © 2004 Janne Silvo / Antti J. Niskanen