Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä | 6. päivä | 7. päivä
|
|
Seuraava aamu (la 7.8) valkeni kaatosateessa ja ukkosessa. Pitkitimme heräämistä pariinkin otteeseen, mutta kun sade ei tuntunut lainkaan hellittävän, pakko oli lopulta nousta ylös. Aamiainen kokattiin ja syötiin teltan etulipan alla ja vaellus aloitettiin täysissä sadekamoissa. Vielä edellisiltana ollut kuvankaunis maisema oli nyt harmaa ja ankea.
|
Juomapullon täyttöä. Vaellusreitti kulki hieman kauempana joesta, joten vesivarastojen täydentäminen ei olisi onnistunut ilman piipahtamista joella. Onneksi aina silloin tällöin kohdalle sattui puroja, vaikkakin pieniä.
Mitä veden lämpötilaan tulee, niin se oli melkoinen yllätys. Vesi ei ollutkaan, kuten tunturipurolta voisi odottaa, kylmää ja raikasta, vaan ennemminkin haaleaa ja hieman tunkkaista! Ilmeisesti pitkä lämmin jakso ja puron piskuinen koko tekivät sen, että lämpötila oli päässyt nousemaan reippaasti.
|
Uima- ja kahvitauko pidettiin heti, kun sade hieman hellitti. Lounasta ei vielä tässä vaiheessa syöty, sen vuoro olisi vasta myöhemmin Muorravaarakkan autiotuvalla.
|
Vaikka jatkuva sade loppuikin, ilma pysyi hyvin kosteana ja harmaana edelleen. Läheiset huiputkin olivat pilvien peitossa.
|
Pelastushelikopterin laskeutumispaikka. Tällaisia oli jokaisen autiotuvan yhteydessä.
|
Muorravaarakkan autiotupa. Olimme odottaneet tuvan tulevan vasta pari kilometriä myöhemmin, mutta ehkä olimmekin kulkeneet arvioitua nopeammin. Täällä söimme lounaan ja tapasimme lähtöpäivän jälkeen ensimmäisen kerran muita vaeltajia. Paikalla oli myös joku saksalainen mies, joka vaelsi yksinään pelkissä uimahousuissa ja sanoi elävänsä pelkillä metsän antimilla. Ja olleensa reissussa jo toista viikkoa...
Tuvalla oli myös toinen yksinäinen vaeltaja, joka vaelsi täysin mustissa vaatteissa. Ristimme hänet nimellä "Black Horse". Häneen törmättiin myöhemmin vielä useaan otteeseen.
|
Autiotuvalla olleet toiset vaeltajat ottivat meistä yhteiskuvan. Rajasivat sitten jalat osittain pois kuvasta...
|
Matka jatkui Muorravaarakkan autiotuvalta kohti Sokostin itäpuolella olevaa tulentekopaikkaa, jossa oli tarkoitus leiriytyä seuraava yö. Karttaan ei ollut merkattu minkäänlaista polkua autiotuvalta lähdön jälkeen ja se näytti tosiaan pitävän paikkansa. Osa matkasta jouduttiin kulkemaan kuvan mukaisessa vatukossa ja ylittämään yksi vuolas jokikin.
|
Päivän ensimmäinen auringon pilkahdus nähtiin illan suussa lähestyttäessä yöpymispaikkaa. Aurinko ehti valaista hetken aikaa joen toisella puolella näkyvää tunturin lakea, kunnes vaipui korkeamman huipun taakse.
|
Kolmannen yön leripaikka Sokostin itäpuolella. Pieni yllätys oli, että paikalta ei löytynyt lainkaan polttopuuta, vaikka kyseessä oli virallinen tulentekopaikka. Löysimme kuitenkin sen verran oksia, että saimme ruoan laitettua ja teevedet keitettyä nuotiolla.
|
Illalliseksi oli perunamuusia ja riistakäristystä, joka suunniteltua pidemmän vaelluspäivän (jäimme edellisenä päivänä suunnitellusta yöpymispaikasta harhaankulkemisen seurauksena) takia maistui paremmin kuin hyvin.
