Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä | 6. päivä | 7. päivä | 8. päivä
|
|
Uusi päivä (ma 10.11) ei ole vielä kunnolla valjennut, kun Antti on jo syömässä aamiaista, talkkunapuuroa. Syy aikaiseen herätykseen ei suinkaan ollut kiire jatkaa matkaa, vaan allekirjoittaneen noin klo 7 lopulta ylös pakottanut kylmyys. Alkuyö oli sujunut joten kuten, mutta klo 5 jälkeen olin katsellut kelloa noin parinkymmenen minuutin jälkeen ja koettanut vaihtaa asentoa. Lämpömittaria ei ollut mukana, mutta kyllä pakkasta yöllä oli varmaankin 7-10 astetta.
|
Aurinko alkaa nousta ja kun vielä saa höyryävän kuumaa pannukahvia, kyllä se kylmyys siitä taas unohtuu.
|
Antin tiskivuoro. Mukana oli pieni pullo astianpesuainetta, harjana käytettiin lusikkaa.
|
Matka jatkui Joukovirran laavulta pohjoiseen, kohti Ala-Valkeisen autiotupaa. Varsin pian lähdön jälkeen vastaan tuli vanha poroaita, joka oli merkattu karttaan oikein nähtävyydeksi. No, kyllähän se oli - vanha poroaita - mutta en ehkä ihan varta vasten sitä lähtisi katsomaan.
Päivä oli edellisestä poiketen heti aamusta alkaen pilvinen, ja maisema muodostui oikeastaan vain harmaan eri sävyistä.
|
Pieni tauko Lounajan rannalla sijaitsevalla tulentekopaikalla. Nuotiota ei laitettu, mutta kuivatut banaanilastut ja juotava maistuivat oikein hyvin.
|
Lounajan tulentekopaikalta jatkoimme hetken matkaa merkattua reittiä pitkin pohjoiseen, mutta sitten oikaisimme metsän läpi lounaaseen kohti Kokalmuksen laavua. Laavu oli autio eikä matkallakaan ollut tullut muita vastaan.
|
Jollakin oli ollut ilmeisestikin hyvä fiilis Kokalmuksella - ainakin näistä hymynaamoista päätellen.
|
Allekirjoittanut vedenhakureissulla. Järvi oli jäässä, mutta ei onneksi pohjaan asti.
|
Antti kokkaamassa. Lounaaksi oli jotain valmisruoan tapaista makaronijurrua, jota tosin hieman terästettiin makkaralla ja tulisemmilla mausteilla.
|
Kokalmukselta matka jatkui kohti Ala-Valkeisen autiotupaa. Tupaa lähestyttiin Ala-Valkeinen itäpuolelta kiertämällä, koska järven länsirannalle ei ollut merkattu lainkaan polkua.
|
Ala-Valkeisen autiotupa. Ainakin täältä käsin näytti, että tupa oli asumaton. Päivän vaelluksen pituus noin 13 km.
|
Ja tupa oli kuin olikin tyhjillään. Ja rannasta näytti löytyvän sula kohta. Juuri sopiva uimiseen! Kuvassa allekirjoittanut pulikoimassa ja vaelluksen pölyjä pois huuhtomassa.
|
Avannossa käyty, tupa valloitettu ja puinen toteemipaalu vartioimassa rauhaa.
|
Pimeys on laskeutunut ja päivällinen valmistumassa. Listalla oli kebab-käristystä ja perunamuusia. Ja kuten tapoihin kuuluu, tähänkin ruokaan lisättiin hieman terästystä, mm. valkopippurista. Pahaksi onneksi sitä meni tällä kertaa liikaa. Eikä vain vähän, vaan oikein kunnolla! Itse käristys oli sopivasti maustettua, mutta muusista tuli kohtalaisen tujua. Ja eikös pitänyt mennä vielä ennen maistamista sekoittamaan käristys ja muusi keskenään...
Hieman nosti hikeä pintaan, kun sitä söi. Mutta pakkohan se oli, muutakaan ei ollut tarjolla.
|
Varusteiden kuivatusta.
