Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
Alkusanat
Matkaan lähdettiin Vantaalta perjantaina 7.11.2003. Vaellukselle lähti allekirjoittanut sekä Antti Niskanen. Perjantaina oli tarkoitus yöpyä jossakin mökissä. Ajelimme Juvan Shellille ja pidimme siellä kahvitauon. Katselimme leirintäoppaasta joidenkin mökkien yhteystietoja, kunnes karu totuus alkoi selvitä. Harva paikka oli auki marraskuussa! Kuinka emme olleet osanneet ottaa sitä huomioon aikaisemmin...
Soittelimme joihinkin paikkoihin, joiden piti olla auki, mutta niissä ei vastattu. Jossain vastattiin, mutta mökkejä ei ollut tarjolla. Kello oli tässä vaiheessa noin klo 22. Jatkoimme matkaa Kuopioon, josta arvelimme löytävämme majapaikan. Aikamme Kuopiossa pyörittyämme löysimmekin sopivan halvan oloisen majapaikan: matkakoti Souvarin. Sinne pääsi vielä sisälle ja tilaakin oli. Ongelma ratkaistu, vaikka ei ihan suunnitellusti.
Seuraavana päivänä nousimme aikaisin ja jatkoimme matkaa Kuopiosta kohti Hossaa. Matkaa oli pari-kolmesataa kilometriä. Kävimme matkalla lounaalla Ämmänsaaren Teboililla, josta jatkoimme edelleen Lehtovaaran parkkipaikalle Hossan retkeilyalueen tuntumaan.
Allekirjoittaneen ensimmäinen "talvi"vaellus saattoi alkaa, vaikka lunta ei maassa oikeastaan ollutkaan. Pakkasta kylläkin.
1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä | 6. päivä | 7. päivä | 8. päivä
|
|
Lauantai-iltana (8.11) Lehtovaaran parkkipaikalla. Lunta ei sitten ollutkaan, joten mukaamme ottama lumilapio oli varsin tarpeeton. Aurinko alkoi jo uhkaavasti painua, mutta onneksi matkaa Kukkurin kämpälle ei olisi kuin vajaa 2,5 kilometriä.
|
Allekirjoittanut tunkemassa viimeisiä kamoja rinkkaan. Rinkat eivät mahdu olemaan autossa täysin valmiina, joten osa kamoista on pakko laittaa vasta määränpäässä paikoilleen. Pakkasta oli joitakin asteita.
|
Allekirjoittanut valmiina vaellukselle. Vieläkin valoa riittää...
|
Matkaa Hossan retkeilyalueelle 1,8 km ja Kukkurin kämpälle 2,1 km.
|
Selviydyimme Kukkurin kämpälle vielä valoisan aikaan, mutta siellä odottikin yllätys. Kämppä oli varattu. No, se ei toki olisi haitannut, mutta yllätimme kämpässä olleen pariskunnan ns. kesken leikkien, joten totesimme, että ehkä emme jää sinne.
Pidimme pienen tauon ja päätimme jatkaa matkaa Lavajärven kämpälle, 3,5 kilometrin päähän. Matkan aikana aurinko ehti jo painua mailleen ja lopun matkasta vaelsimme pilkkopimeässä. Allekirjoittanut kompastui kertaalleen kohtalaisen pahasti "sudenkuoppaan", mutta onneksi mitään sen vakavampaa ei sattunut. Nilkan nyrjähdyskin heti vaelluksen alussa olisi ollut melkoinen tappio.
|
Lavajärven autiotuvalla, matkaa takana yhteensä noin 5,6 km. Kuu oli mukavasti noussut ja valaisi pilvien takaa muutoin täysin mustaa maisemaa. Autiotupa oli asumaton.
|
Perille tultua laitettiin nuotio ja aloitettiin illallisen valmistaminen. Menu piti sisällään valkosipuliperunoita, pihvejä ja punaviiniä.
|
Kuvassa Antti hämmentämässä valkosipuliperunoita paistinpannulla. Punaviini tuotiin alkuperäisessä lasipullossa, ja tyhjä pullo jätettiin autiotuvalle seuraavana päivänä. Teimme näin, koska tiesimme jo siinä vaiheessa, että palaamme samaa reittiä takaisin.
|
Nukkumislaveri Lavajärven autiotuvassa. Vasemman puoleinen makuupussi on allekirjoittaneen ja osoittautui vaelluksen aikana melkoiseksi murheenkryyniksi, lähinnä lämmön pitävyyden suhteen. Pussilla olisi pitänyt pärjätä vielä -10 asteessa, mutta ehkäpä se olikin extreme-lämpötila, ei comfort-lämpötila. Kämpissä pärjäsi kyllä aluksi hyvin, mutta aamuyöllä, kun viimeinenkin lämpö oli kadonnut, pussissa tuli hyvin kylmä ja nukkuminen oli mitä oli.
Antilla oli suomalainen Joutsen-merkkinen untuvapussi, comfort-lämpötila jossakin reilusti alle -20 asteen. Ja yllättäen siinä oli tarjennut oikein mukavasti.
|
Vaatteiden kuivatusta.
|
Antti sekoittamassa korttipakkaa illan korttipelejä varten.
