Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä

Kumipuufarmi lähellä Krabin kylää. Useat paikalliset asukkaat ansaitsevat elantonsa keräämällä kumipuista luonnonkumia, joista valmistetaan muun muassa formuloiden renkaiden uloimpia kerroksia sekä suojakäsineitä. Puusta otettava kumimassa on juoksevaa kuin koivun mahla. Keräyksen jälkeen massa ajetaan kahden eri mankelin läpi, jonka jälkeen siitä tulee noin 50 cm x 50 cm kokoinen luonnonkuminen matto. Näitä mattoja käytetään sitten raaka-aineina em. tuotteiden valmistuksessa. Väriltään luonnonkumi on valkoista.

Kävimme tutustumassa kookospähkinäfarmiin, jossa kookospähkinöistä kaiverrettiin kaikenlaisia koruja ja käyttöesineitä, kuten kuppeja ja ruokailuvälineitä. Asunnon ulkopuolella oli palmujen välissä isomman puoleinen hämähäkki, joka ei kuitenkaan tiettävästi ollut myrkyllinen...

Paikallinen hiilitehdas. Arvottomat puut poltettiin savisissa uuneissa, jonka jälkeen niistä saatiin hiiliä. Itse poltto oli varsin monimutkainen operaatio. Ensin puut pätkittiin parin metrin mittaisiksi. Sitten ne heitettiin polttouuniin, joka oli savesta tehty maja. Kun maja oli täynnä, sisus sytytettiin tuleen ja täyttöaukko muurattiin umpeen. Puut paloivat hiljalleen ja savu tuli ulos vain pienestä savupiipusta. Palaminen kesti noin viikon, jonka jälkeen hiiltyneet puut otettiin ulos murtamalla täyttöaukko.

Krabin kylästä lähdimme "maaseutukierrokselle", joka alkoi jeeppiajelulla viidakkoon. Kulkupeleinä oli luonnollisesti Toyota Land Roverit. Porukkaa oli sen verran vähän, että kaksi jeeppiä riitti. Ja se lieneekin vähimmäisvaatimus, sillä yhdessäkin kohdassa toinen autoista jäi kiinni mutaan ja ei meinannut millään päästä irti omin avuin.

Ajettuamme jonkin aikaa jeepeillä, lähdimme pienelle kävelyretkelle viidakkoon. Kasvusto oli erittäin runsasta ja tiheää, kuten kuvastakin näkyy. Onnistuin kaatumaan mutaisessa rinteessä patikkaretken lopussa, mutta onnekseni liejusta ei saanut mitään tulehdusta, vaarallisista viidakkotaudeista puhumattakaan. Täällähän sitä tanssitautiakin kuulemma esiintyy...

Kävelyretken jälkeen jatkoimme matkaa jeepin kyydissä halki viidakon kohti ensimmäistä luolaa. Tässä vaiheessa oli sentään jonkinlainen muta/savitie, joten matkantekokin oli varsin joutuisaa. Matkalla pysähdyimme erään riisipellon laitaan, jossa kuljettaja oli nähnyt myrkyllisen käärmeen.

Viidakon keskeltä löytyi luola, jossa muun muassa munkit olivat asustelleet muutaman viikon ajan jokin aika sitten. Paikalta löytyi vieläkin puolityhjiä vesipulloja, joita munkit olivat jättäneet janoisille matkalaisille. Kävely luolalle ei onnistunut aivan kuivin jaloin. Toki jeeppiinkin olisi voinut jäädä, mutta kukaan ei tietääkseni jäänyt. Osa käveli 20 cm syvässä liejussa paljain jaloin. Itselläni oli sentään sandaalit jalkapohjien suojana.

Mangroveryteikköä, jonka läpi virtaavassa joessa kävimme uimassa.

Venesatama, josta lähdettiin pitkähäntäveneillä mangrovemetsään. Tässä olemme jo tulossa takaisin trooppisen sateen kastellessa kaikki läpimäriksi.

Auringonlasku Lantan paratiisisaarella.

James Bondin saarella oli varsin kesy apina, jolle itsekin uskaltauduin sanomaan päivää.

Elokuvassa "007 - Kultainen ase" usein näytetty kivenmurikka löytyi täältä Thaimaasta. Saarelta näkyi myös vastapäisellä rannalla oleva bambumökki, jossa Roger Moore asusteli elokuvan kuvausten aikana. Paikka sinänsä on nykyisin melkoinen turistirysä. Kaikenlaisia rihkamakauppiaita on pilvin pimein ja ihmisiä ympäri maailman tuodaan pitkähäntäveneillä jatkuvalla syötöllä rantaan.

Apinatemppelin luona oli todella paljon luonnonvaraisia apinoita, joille maistui lähikojussa myydyt banaanit paremmin kuin hyvin. Apina sisänsä on ihan herttainen eläin, mutta kun niitä vilisee kymmenittäin ympärillä ja suurimmat niistä olivat noin metrin korkuisia, alkoi olo tuntua hieman epämukavalta.

Phuketin lähistöllä sijaitsi käärmefarmi, jossa kävimme vierailemassa. Hoitaja kävi tervehtimässä kavereitaan aitauksessa, ja yrittipä hän houkutella meitäkin sinne. Päätimme kuitenkin skipata sen sillä kertaa...

Käärmenäytöksessä eräs esityksen kohokohdista oli tappavan myrkyllisen Kuningas Cobran silmien väliin annettu suudelma. Se olikin varsinainen "The long kiss goodnight".

Teimme välilaskun Arabiemiraateissa Sharjahin välilaskukentällä mennen tullen. Menomatkalla olimme lentoasemalla aamulla kello kuuden aikoihin, paluumatkalla noin puolenyön aikoihin. Taivas oli pilvetön ja lämpöä reilut 20 astetta.

Copyright © 1999 Janne Silvo