Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
Sivu 1 | Sivu 2
|
|
Valohuoneessa sijaitsee edelleen alkuperäinen kaasulyhty, jota käytettiin aina kesään 1983 asti. Sen jälkeen loistoksi tuli 40 watin sähkölamppu, jonka valon kantomatkaksi saatiin prismojen avulla lähes 10 meripeninkulmaa eli lähes 20 kilometriä.
|
Kaasulyhdyn rakennetta.
|
Iltaa kohti sää alkoi huononemaan ja synkät pilvet lähestyivät mantereelta päin.
|
Olimme etukäteen odottaneet oikein pahaa keliä majakalla ollessamme ja nyt se näytti toteutuvan...
|
Aallot alkoivat suurentua ja kaikki viittasi siihen, että majakalla saadaan viettää oikein kunnon myrsky. Kun kyselimme Paula Wilsonilta (joka toimi majakalla myös oppaana ja laittoi ruokaa) tarkemmin, kuinka pahalla kelillä majakalle vielä pääsee, oli vastaus aika yllättävä. Aallot eivät saa olla montaakaan metriä, koska laituri on niin avonainen. Ja kuten aiemmasta kuvasta voikin itse havaita, näin tosiaan on. Emme olleet osanneet olla etukäteen tästä lainkaan huolissamme, koska emme asiaa tienneet. Oli kuitenkin ollut kuuelmma aika lähellä, ettei reissu ollut silläkin kertaa peruuntunut kovan tuulen takia. Edellisenä viikonloppuna niin oli käynyt.
|
Kohta liki 100 vuotta vanha saunarakennus. Sisältä sauna on varsin karu, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän.
|
Saunasta avautui näkymä pohjoiseen, kohti mannerta. Kuvassa Antti virvokkeita nauttimassa.
|
Allekirjoittanut puolestaan nauttimassa raikkaasta merivedestä. Olisimme halunneet mennä saunaan vasta myöhemmin, pimeän tultua. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska miesporukka oli varannut saunan koko loppuillaksi. Uimassa käydessä kuitenkin osoittautui, että parempi niin. Uimaanmeno vaati sen verran tasapainoilua ja kikkailua liukkailla rantakallioilla, että pilkkopimeässä olisi voinut jäädä tekemättä.
|
Meren tyrskyjä pimenevässä illassa.
|
Lupaavista tummista pilvistä huolimatta rajuilmaa ei tällä kertaa tullutkaan, vaan sää alkoi kirkastumaan yötä kohden.
|
Majakka etelästä päin kuvattuna iltavalaistuksessa.
|
Kun saunasta oli suoriuduttu ja illallinen syöty, oli aika kiivetä jälleen tornin valohuoneeseen. Nyt nauttimaan mukana tuomaamme kuohuviiniä. Taustalla näkyvä sähkölamppu on nykyisin käytössä oleva loisto, joita on itse asiassa kaksi. Toinen on tornin toisella laidalla paremman näkyvyyden takia.
|
Majakkasaarelta löytyi myös pienimuotoinen bunkkeri, joka oli sota-aikana rakennettu. Tässä allekirjoittanut nauttimassa virvokkeita bunkkerissa. Näissä maisemissa kyllä alkoi hieman epäilyttämään, asuukohan se Pookineito jossain täällä... (Pooki oli Bengtskärissä asustava hyväntahtoinen neito, joka osasi varoittaa myrskystä. Rajuilman lähestyessä neito, jota kutsuttiin Pookineidoksi, kopisteli kepillä kallioita ja varoitti lisäksi huutamalla merellä olleita kalastajia.)
|
Majakka seuraavana päivänä auringonpaisteessa.
|
On se jyhkeä rakennus!
|
Näkymä lounaaseen, avomerelle.
|
Näkymä valohuoneesta etelään päin rantakallioille. Alhaalla näkyy Antti, joka otti samaan aikaan valokuvan allekirjoittaneesta. Antti näkyy kolmannessa pystyssä olevien rautatankojen rajaamassa alueessa oikealta laskien, heti vaakasuuntaisen punaisen raudan yläpuolella.
|
Allekirjoittanut (sinisessä T-paidassa) valohuoneessa rantakallioilta käsin kuvattuna. Tornissa on nykyisin kiinni jos jonkinlaista apparaattia.
|
Antin ehdittyä ylös ja korkattuamme viimeisen oluen havaitsimme, että yhteysalus on jo saapunut laituriin.
|
Yhteysalus laiturissa. Majakalla vietetyt noin 24 tuntia alkoivat olla takana.
|
Kameraan katsova pitkähiuksinen nainen on Paula Wilson, joka toimii nykyisin Bengtskärin vuokralaisena yhdessä miehensä Per Wilsonin kanssa. Oikeanpuoleinen tyttö toimi kahviossa myyjänä ja osallistui ruoan laittoon.
|
Bengtskär jäämässä taakse. Majakalle jäivät vain Paula ja Per Wilson, jotka asuvat huhtikuusta lokakuuhun majakalla. Talvikauden he asustavat Rosalassa.
|
Sinne se jää pimeän ja synkän näköisenä...
|
Ja vielä kerran hieman kauempaa.
|
Bengtskär ja sen 50,9 metriä korkea (merenpinnasta mitattuna) majakkatorni ovat enää pieni piste taivaanrannassa.
Loppusanat
Bengtskärin majakalla käynti oli ikimuistoinen kokemus. Lähetin henkilökunnalle vierailumme jälkeen seuraavanlaisen kiitoskirjeen, joka osoittanee parhaiten, missä tunnelmissa majakalta lähdettiin pois:
From: Silvo Janne Sent: Monday, September 27, 2004 8:31 AM To: 'feedback@bengtskar.fi' Subject: Kiitokset upeasta majakkareissusta! Hei, Kiitokset upeasta kokemuksesta Bengtskärin majakalla! Vietimme majakalla kaverini kanssa la-su 25-26.9.2004. Paikka ylitti kaikki odotukset, joista erikseen mainittakoon erittäin ystävällinen, kohtelias ja palvelualtis henkilökunta, toimivat järjestelyt, erittäin maittavat ruoat ja bonuksena vielä hyvä sää. Ostin matkamuistoksi Bengtskär-kirjan, josta tuli ensimmäisenä luettua majakan kunnostamisesta. Aivan uskomattoman hienon työn olette tehneet majakan kunnostaminen suhteen, en ollut uskoa silmiäni, kun näin kirjassa kuvia rappeutuneesta majakasta ennen kunnostamista. Kirjasta jäi pikaisella vilauksella mieleen myös joitakin asioita, joita ei osannut katsoa majakalla ollessaan, kuten käsikranaatin iskemät kiviportaissa, majakan kuvatuin kasvi yhdessä tornin ikkunassa jne. Majakalle onkin vielä joku päivä pakko tulla uudestaan! Kiitokset hienosta reissusta ja upeaa, että majakka on saanut ylläpitäjikseen tahon, joka todella arvostaa paikkaa ja vaalii sen historiaa. Hieno homma myös se, että majakan historiasta ja kunnostuksesta on kirjoitettu kirja lukuisine valokuvineen. Se on äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Kiitos. Terveisin, Janne Silvo
