Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä
1. päivä | 2. päivä | 3. päivä | 4. päivä | 5. päivä
Aamukahvilla 6.9. Sää näyttää pilviseltä, vaikka aurinko kyllä paistoi koko vaelluksen ajan. Taustalla tunturijono, jonne pitäisi päivän aikana palata ja yrittää löytää merkattu reitti.
Vaikka tuntureille vaelluksen olisi voinut kuvitella olevan äskeisen kuvan perusteella hyvinkin helppoa, on suunnistus aivan toista, kun on itse metsän keskellä. Missäs päin ne tunturit nyt ovat??
Erämaajärvi. Yritimme päästä uimaan, mutta rannat olivat upottavia ja pohja mutainen.
Toinenkin erämaajärvi. Kun kerta näissä maisemissa ei ainuttakaan sutta eikä karhua nähty, niin missä ihmeessä ne sitten asustavat...
Metsänreuna ja tunturinjuuri näytti olevan jo aivan lähellä...
Mutta emme olleetkaan huomanneet keskellä peltoa / suota virtaavaa parin metrin levyistä jokea. Eihän siitä päässyt yli kuin uimalla. Metsänreuna on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...
Joki on ylitetty ja merkitty polku löytynyt! Lähistöllä oli parahultaisesti Suaskurun laavu, jossa söimme lounasta. Matkaa illan leiripaikkaan Hannukuruun vielä 5 km.
Allekirjoittanut tarkistamassa kännykän kuuluvuutta Suastunturin huipulla. Ja hyvinhän se kuului.
Samaisen tunturin huipulla jolkotteli myös lauma poroja, joita kovasti tuntui kiinnostavan aunringonlaskun vaeltajat.
Ennen Hannukuruun saapumista ehti tulla liki pilkkopimeää. Tässä vaiheessa matkaa vielä pari kilometriä.
Perillä Hannukurussa, josta löytyi myös sauna. Vaikka kamat muuten olivat likaiset ja märät, tokihan rinkasta aina puhdas pyyhe löytyy!