Olin syyskuun alussa kaverini kanssa viikon mittaisella matkalla Itävallassa. Ihmiset siellä olivat oikein mukavia ja ystävällisiä. Ainoat
ikävät kokemukset liittyivät lähinnä muihin suomalaismatkailijoihin. Ja
erityisesti kateuteen, joka tuntui olevan usemman kuin yhden ongelma.
Toisaalta, onhan syy selvä - ainoat neljän tähden hotellissa asuneet
olivat vain vähän yli kaksikymppisiä jannuja!
Ensimmäisen kerran korkeatasoista hotelliamme ihmeteltiin jo lentoasemalla, jossa opas ei meinannut löytää nimiämme, koska hän etsi niitä 2 tai 3 tähden hotellien kohdalta. Hän ei kuitenkaan millään lailla antanut ymmärtää, että olisimme snobeja tai mitä lie juppeja. Tässä vaiheessa olimme lähinnä huvittuneita asiasta ja jatkoimme iloisesti bussimatkaa kohti hotellia. Perille päästyämme kanssamatkustajat huomasivat ensimmäisen kerran, ketkä ko. hotelliin ovat majoittumassa. Tulimme aivan täpötäyden bussin perältä reppuinemme, ja ihmiset tuntuivat olevan jokseenkin ihmeissään. Emme kiinnittäneet siihen huomiota vaan menimme kirjautumaan sisälle hotelliin.
Ensimmäisen vaelluspäivän aikana saimme pariinkin otteeseen kuulla huomautuksia, että "taitaa olla teillä melkoisen hyvätasoinen hotelli, kun on oikein 4 tähteä". Vastaavanlaisia heittoja tuli muinakin päivinä, mutta niissä nyt ei ollut mitään mainitsemisen arvoista. Viimeisenä vaellusiltana mennessämme viettämään Apres Wanderungia, eli vaelluksen jälkeistä illanviettoa, saimme taas osaksemme jonkun, ilmeisesti nälkäisen, valituksia. Kysyttiin, kuka lähtee etukäteen syömään ja kuka syö hotellilla. Joku heitti meille, että tehän varmaan ainakin jäätte syömään hotellille, kun teillä on niin korkealaatuista ruokaa siellä ravintolassa. Ja tottakai oli! Olihan se todellakin neljän tähden hotelli. Mutta entäs sitten? Sitä saa mitä tilaa! Jos me haluamme välttämättä maksaa useita satasia enemmän saadaksemme hieman luksusta, minkä ihmeen takia se tuntuu vaivaavan niin monia muita. Pitäisiköhän ensi reissulla varata ihan sikailumielessä viiden tähden hotelli, ja katsoa, aiheuttaako se jo konkreettisempia herjanheittoja / tekoja asian tiimoilta.
Viimeisen kerran saimme kuulla neljän tähden hotellistamme ollessamme jo bussimatkalla kohti lentokenttää, jolloin eräs naishenkilö vessatauolla totesi hieman pilkallisesti: "Mitenkäs te nyt tuollaisen hotellin menitte valitsemaan?" Heitin vastaukseksi, että kun käymme niin harvoin, niin onhan se kiva elellä silloin vähän paremmin. Vastauksena tuli tyly toteamus: "Harvoin mekin käymme, mutta kytllä meille on aina riittänyt halvempikin hotelli." Emme kokeneet keskustelun jatkamista enää järkeväksi ja menimme takaisin bussiin.
Edellisten kokemusten perusteella en voi kuin ihmetellä, kuinka pienestä jotkut ihmiset voivat olla kateellisia. Ja vieläpä asiassa, joka ei vaadi mitenkään erikoisia lahjoja tai tuuria, vaan on kaikkien saavutettavissa pelkällä rahalla! Kehoitankin muistelemaan vanhaa hyvää sananlaskua: "rahalla saa ja hevosella pääsee". Latokaa siis ensi kerralla muutama satalappunen lisää tiskille varausta tehdessänne, niin ei tarvitse sitten matkan aikana kadehtia muita!
Janne Silvo