Olette varmaankin joskus hankkineet itsellenne opiskelijakantaosan
"halpoja" bussimatkoja varten. Niin minäkin olen usein tehnyt.
Edellisestä kerrasta oli kuitenkin kulunut jo hyvän aikaa, joten olin
päässyt unohtamaan miten hermoja raastavaa se voi pahimmillaan olla.
Seuraavassa pieni kertomus opiskelijalipun ostamisen vaikeudesta.
Asun itse Vantaalla, opiskelen Helsingissä ja kaverini asuu Espoossa, joten päätin hankkia 10 matkan opiskelijaseutulipun. Oli keskiviikko ja aikomuksenani oli lähteä seuraavana päivänä suoraan koululta Otaniemeen, joten alkoi olla jo hieman kiire lipun ostamisen kanssa. Suuntasin kirjaston yhteydessä toimivaan yhteispalvelupisteeseen ja pyysin opiskelijakantaosaa, jolla sitten olisi oikeus ostaa opiskelijalippuja. Tuima täti kysyi heti alkajaisiksi missä opiskelen. Kuultuaan opiskelupaikan olevan ammattikorkeakoulu, hän ilmoitti tylysti, että en voi saada kantaosaa pelkällä opiskelijakortilla. En, vaikka siinä on voimassa oleva vuositarrakin. Harmittelin asiaa ja kysyin, että minkä ihmeen takia minun pitää hankkia joku todistus opiskeluistani koululta, vaikka minulla on opiskelijakortti? Täti ei ottanut manailujani kuuleviin korviinsa vaan rupesi selittelemään, että jos opiskelisin yliopistossa tai teknillisessä korkeakoulussa, asia olisi aivan toinen ja saisin kantaosani pelkällä opiskelijakortilla. Minkä ihmeen takia? Mitä väliä sillä on missä opiskelee, jos on opiskelijakortti? Käsittämätöntä!
Päästyäni ensi harmistuksen yli päätin hakea opiskelutodistuksen seuraavana päivänä koulun kansliasta ja käydä hakemassa kantaosan ja lipun sitä seuraavana päivänä. Matkat Espooseen jouduin kustantamaan ilman opiskelija-alennuksia, sillä kertalipuista ei alennuksia myönnetä. Viimein koetti perjantai ja olin jälleen palvelupisteen luukulla, tällä kertaa tarvittavan byrokratiamateriaalin kanssa. Nakkasin tiskille tarvittavat paperit ja valokuvan. Samainen täti alkoi kuitenkin motkottamaan vanhasta valokuvasta, jossa oli jo yksi leima. Hän tiuskasi, että ensi kerralla et enää saa tällä samalla valokuvalla kantaosaa. En siitä pahemmin välittänyt vaan ilmoitin haluavani ostaa samalla kertaa myös 10 matkan seutulipun.
Kun maksun aika koetti, kysyin, että käykö teillä pankkikortti. Virkailija sanoi hieman huvittuneena, että meillä käy vain käteinen raha. Kaivoin lompakon esille ja rupesin etsimään 90 oravannahkaa. On muuten kummallista, että Espoossa 10 matkan opiskelijaseutulippu maksaa vain 60 markkaa. Espoolainen opiskelija matkustaa siis Vantaan busseilla halvemmalla kuin vantaalainen itse. Älytöntä. Jatkoin kuitenkin lompakon tonkimista, mutta onnistuin löytämään vain 80 markkaa ja joitakin pennejä päälle. Ei siis onnistunut lipun ostaminen tälläkään kertaa ongelmitta. Suuntasin hyvän matkan päässä olevalle R-kioskille, ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan sieltä lipun, vihdoin ja viimein. Nyt sekä kantaosa että 10 matkan lippu ovat lompakossani ja en niitä sieltä kovin hevillä ota pois. Sen verran vaivalloista niiden hankkiminen oli.
Janne Silvo