Suomesta löytyy jo useita nettihuutokauppoja, joiden välityksellä
surffailijat voivat tarjota myyntiin vanhoja tavaroitaan nopeasti ja
vaivattomasti. Lisäksi palvelu on useimmiten ilmaista. Kuulostaa
upealta. Ja niin se onkin, mikäli jättää yhden oleellisen asian
huomioimatta - huijarit.
Ostin uuden kännykän työharjoittelun alettua helmikuussa ja mietin keinoa päästä vanhasta rämpylästä eroon. Luin lehdestä huuto.netistä, ja rekisteröidyinkin sinne samantien käyttäjäksi. Intoa puhkuen pistin puhelimeni myyntiin. Huudon alarajaksi laitoin nykyisin korkealta tuntuvan summan. Päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Ilmoituksen määrittelin olevan voimassa 2 viikkoa.
Aika kului ja kului, enkä saanut ainuttakaan vastausta. Kahden viikon kuluttua pistin puhelimen uudelleen myyntiin. Nyt jonkin verran aiempaa halvemmalla. Ja eikun odottelemaan. Kaksi viikkoa vierähti, mutta kännykkä lojui edelleen pöytäni kulmalla. Ajattelin, että kolmas kerta toden sanoo ja tiputin hintaa edelleen. Kului muutama päivä, ja jo tärppäsi. Sain ilmoituksen, että joku on tehnyt huudon tuotteestani, ja korottanut vielä olemassaolevaa alarajaa 50 markalla. Mahtavaa!
En kuitenkaan keskeyttänyt vielä huutoa, vaan odottelin 2 viikkoa loppuun asti. Sen jälkeen sain sähköpostilla tarjouksen tehneen henkilön tiedot. Kirjoitin hänelle postia tiedustellen, kuinka hoitaisimme tavaran vaihdon ja maksun. Tyytyväisenä "syntyneeseen" kauppaan jatkoin hommiani ja jäin odottelemaan vastausta. Meni muutama tunti, ja kännykkäni alkoi pirisemään. Ostaja soitti ja kysyi, kuinka käytännössä hoidamme kaupan. Lupasin toimittaa kännykän oheistarvikkeineen hänelle. Asuihan hän sentään aivan työmatkani varrella. Sovimme tapaamisen tiistaiksi klo 17.30. Vajaan tunnin kuluttua hän kuitenkin soitti uudelleen ja kysyi, enkö mitenkään voisi toimittaa tavaraa hänelle jo maanantaina. Sanoin, ettei minulla ole sitä nyt mukana, joten päätimme odottaa tiistaihin.
Tiistaina olin paikanpäällä jo klo 16.30, mutta en edes yrittänyt soittaa tai mennä ovelle vielä tuolloin, sillä hän sanoi tulevansa töistä vasta puolikuuteen mennessä. Palloilin lähistöllä ja kulutin aikaa. Odottavan aika on aina pitkä, mutta lopulta kello oli kuitenkin 17.30. Menon ovelle ja painoin ovikelloa. Ei vastausta. Soitin hänen kännykkäänsä. Se ohjautui vastaajaan. Ihmettelin melkoisesti, mutta en osannut vielä epäillä mitään. Odotin 5 minuuttia ja soitin niin, ettei numeroni näkynyt. Ostaja vastasi puhelimeen ja sanoi hengästyneenä olevansa vielä töissä. Epäillen kyselin, että mites nyt noin, mutta kun hän lupautui hakemaan tavaran illalla, lähdin kotimatkalle.
Ostajan piti hakea tavara saman illan aikana. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Soitin hänelle seuraavana päivänä. Puhelu ohjautui vastaajaan, jonne jätin jo hieman tiukkasanaisemman yhteydenottopyynnön. Minkäänlaista vastausta ei kuulunut. Odottelin vielä vuorokauden ja soitin hänelle sitten uudelleen, jälleen ilman numeroa. Nyt hän jopa vastasi puhelimeen. Kysyin, koskas aiot tulla hakemaan tavaran, mutta ehdittyään hädin tuskin örähtämään "tänään", hän katkaisi puhelun. Odottelin harmistuneena koko illan. Mitään ei kuulunut, kuten arvata saattoi.
Seuraavana päivänä tutkin hieman kyseisen käyttäjätunnuksen muita huuto.netissä tekemiä huutoja, ja huomasin, että hän oli vain muutamaa tuntia aikaisemmin ennen sovittua tapaamista jättänyt huudon uudemmasta puhelimesta suunnilleen samaan hintaan. Siinä siis ilmeisesti syy kaupan perumiseen. En kuitenkaan voi kuin ihmetellä, kuinka aikuinen ihminen on niin lapsellinen, ettei uskalla suoraan kysyä, voitaisiinko perua kauppa. Olisin mitä todennäköisimmin suostunut ilman suurempia purnauksia ja ostajasta olisi tällöin jäänyt asiallinen vaikutelma. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja muistutan siksi suhtautumaan varovaisesti ja epäillen muuten niin kätevän tuntuisiin nettihuutokauppoihin. Onni onnettomuduessa kuitenkin oli, etten joutunut lähettämään pakettia minnekään ja maksamaan turhia postimaksuja omasta pussista.
Janne Silvo