Vaikka leffalippujen hinnat ovat nykyisin pudonneet varsin alas
kaikenlaisten klubikorttien ja sarjalippujen myötä, leffassa käynniltä
odottaa silti jotakin uutta ja ihmeellistä kokemusta. Vaikka onkin
selvää, että kuvissa käyntiä ei voi verrata pubissa käyntiin, jossa
öykkäreiltä ei voi välttyä, sitä odottaa silti saavansa katsella ja
nauttia maksamastaan palvelusta rauhassa. Näin oli tähän asti ollutkin,
kunnes pari todellista sikailijaa sattui samaan saliin...
Menimme katsomaan Tennispalatsiin Urban Legends-leffaa, jonne olimme varanneet etukäteen mahdollisimman hyvät istumapaikat maksimaalista katselunautintoa varten. Istahdimme penkkeihin ja otimme popcorn rasiat syliin. Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun takana olevat keskenkasvuiset jannut aloittivat hulinoinnin. Ensitöikseen he nostivat jalkansa penkin selkänojalle siten, että kun päätään hiemankin käänsi, mutainen mono sivalsi poskea. Kaverini huomautti asiasta kerran jos toisenkin. Jalat kyllä otettiin pois selkänojalta, mutta vain pariksi minuutiksi. Vasta kun vieressä istunut nainen tiuskaisi ärhäkästi pojille, he lopettivat.
Leffan alussa pyöri ne perinteiset 10 minuutin mainokset sekä Finnkinon "opetusvideo", jossa kerrottiin, miten leffassa tulee käyttäytyä. Tuskin oli alkutekstit ehtinyt valkokankaalle, kun jannut jo keksivät uuden tavan häiriköidä. He rapisuttivat chips-pussia niin äänekkäästi, että eturivissäkin käännyttiin katsomaan vihaisesti salin takaosaan päin. Pätkä kuitenkin eteni ja piti katsojia jännityksessä, kunnes kesken kaiken kuului räjähtävä röyhtäisy. Ja ei riittänyt, että he häiritsivät muiden katselunautintoa tuollaisella pörinällä, vaan sen jälkeen aloitettin pikkutyttömäinen hihitys. Tässä vaiheessa luulimme jo tutustuneemme kaikkiin eri leffahäiriköinnin lajeihin. Vaan emmepä olleet.
Noin puolessa välissä leffaa teinit keksivät ruveta kommentoimaan juonta. Jännimmissä kohdissa tuli komnentteja tyyliin "Ai kauheeta! Kylläpä pelottaa!" yms. Ainakaan itse en pystynyt nauttimaan leffasta, kun tuollaiset välkyt soittivat suutansa koko ajan selän takana. Lisäksi kuului äänekästä naurua ja olinpa jossakin välissä huomaavinani myös popcornienkin lentävän pääni ylitse salin etuosaan. Muiden katsojien ilmeet leffan loputtua olivat vähintäänkin julmia heidän katsoessaan keskenkasvuisia. Ja syytä olikin. Mielestäni leffoihin pitäisi saada jonkinlainen nappula, jolla voisi kutsua poken poistamaan häiritsevät katsojat kesken leffan, jotta asiattomalla käytöksellä ei voisi pilata kaikkien muiden salissa olijoiden katselunautintoa. Olisikohan nyrkkitappelulta vältytty, jos he olisivat keksineet ruveta testaamaan kännyköidensä soittoääniä kesken leffan...
Janne Silvo