Nykyään voisi olettaa, että ostaessaan jonkin laitteen tai tuotteen
uutena, se olisi myös laadultaan virheetöntä. Ei, en tarkoita, että
ostaessani ruokamarketista tietokoneen, R-kioskilta nettiyhteyden tai
halpahallista auton jarrupalat, niiden tulisi toimia kuin junan vessa
vuodesta toiseen. Kyllä, tarkoitan sitä, että ostaessani yleisen
käsityksen mukaan asiallisista liikkeistä jotakin, niiden tulisi toimia
kuten voisi olettaa, vähintäänkin takuuajan.
Tottakai on ymmärrettävää, että aina silloin tällöin mukaan voi sattua joku maanantaikappalekin, mutta mielestäni niitä on sattunut omalle kohdalleni vähän turhan usein. Omalla kohdallani suurin syy uuden tuotteen ostoon on nimenomaan se, että se toimisi paremmin ja luotettavammin kuin vanha ja käytetty. Ihmettelenkin kovasti, miksei näin sitten ole. Jotta tästä jutusta ei pääsisi kasaantumaan mikään valtaisa kirjallinen proosa, esittelen vain mieleenpainuvimmat tapaukset.
Kiinnostukseni viallisia, uusia tuotteita kohtaan alkoi herätä, kun sain eräästä nimeltämainitsemattomasta videokerhosta turhan usein viallisia videoita. Toki palautin niitä, mutta siihenkin alkoi pikkuhiljaa kyllästymään. Yhden leffan kuvan laatu oli niin rakeinen, että se vaikeutti katsomista. Toinen leffa taas oli yli puolituntia lyhyempi kuin mitä kasetin kotelossa sanottiin. Lisäksi ääni pätki. Kyllästyttyäni tein kirjallisen reklamaation kerhoon, josta sainkin anteeksipyytelevän vastineen. Mitään korvausta ei tullut.
Päätin pitää taukoa videokerhon leffoista, ja ostaa jatkossa videoelokuvat Anttilasta. Ostin Kwai-joen sillan ja Copycatin. Kumpaakaan en katsonut pitkään aikaan, vaan ne lojuivat avaamattomina. Kuittejakaan en silloin vielä älynnyt jemmata noinkin halpojen tuotteiden yhteydessä. Kun lopulta päätin katsella leffoja, olin vähintäänkin tyrmistynyt. Kwai-joen silta oli yhtä lumisadetta ja suhinaa, Copycatista taas puuttuivat tekstit tykkänään.
Kwai-joen silta oli samaisen maahantuojan edustama kuin videokerhon leffat, ja asia hoitui palauttamalla viallinen video. Copycat puolestaan oli Warner Brosilta, josta sain vain kehoituksen käydä vaihtamassa viallinen video kunnolliseen kaupassa. Vaikeroin, ettei kuittia enää ole, mutta en saanut sen jälkeen enää vastausta. Jonkin kuukauden päästä tuli uusi viesti maahantuojalta: Suomeen oli jotenkin kummallisesti päässytkin erä viallisia videoita, ja sain luvan lähettää viallisen videon poikkeuksellisesti suoraan heille. Paluupostissa tuli kunnollinen yksilö, sekä pari pinssiä, noin niinkuin korvaukseksi.
Ostin uuden tietokoneen muutama vuosi sitten. Sen yhteyteen hankin sitten Panasonicin monitorin, jonka luulin olevan halpoja KFC:n monitoreja laadukkaamman. Ainakin hinnasta päätellen. Kotiin ehdittyäni kytkin sen piuhan päähän ja tarkastelin kuvaa. Se oli epäsymmetrinen kaikista mahdollista kulmista, ja muutenkin hyvin tuhruinen. Soitin mukana tulleeseen Panatakuu-numeroon, josta luvattiin tuoda uusi monitori seuraavan arkipäivän kuluessa. Hienoa palvelua, ajattelin.
Seuraavana päivänä uusi monitori saapui. Kuittausta vielä autokuskin paperiin vääntäessäni kuitenkin huomasin, että olin saanut yhtä pykälää halvemman monitorin tilalle! Kuski ei voinut asialle enää mitään, joten soitin uudelleen tukinumeroon. Siellä pahoiteltiin virhettä, ja luvattiin lähettää uusi yksilö seuraavana päivänä. Uusi monitori tulikin, ja vieläpä alkuperäisen kaltainen. Kuva siinä ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ollut yhtään alkuperäistä parempi. En kuitenkaan jaksanut enää valittaa asiasta, vaan tuudittauduin ajatukseen, että Panasonicin monitorit eivät ehkä ole siitä parhaimmasta päästä, hinnasta huolimatta. Ensi kerralla ostan halvimman mahdollisen KFC:n. Ja vieläpä käytettynä!
Alkuvuodesta asuntoomme päätettiin asentaa murtohälyttimet. Ostimme eräästä liikkeestä laitteet, jotka maksoivat useita tuhansia markkoja. Merkin piti olla tunnettu ja laadukas. Muutaman päivän asentelun jälkeen laite simahti. Se antoi vain kummallista virhekoodia, ei muuta. Kyseinen maahantuoja oli antanut kauppoja tehdessä n+1 kappeletta numeroita, joista saisi teknistä tukea 24H, myös viikonloppuisin. No, laite hajosi yllättäen perjantai-iltana. Soitin ilmaiseen numeroon. Ei vastausta. Soitin maksulliseen numeroon (noin 4 mk/min), josta pitkän ajan kuluttua vastasi joku hyvin uniselta kuulostanut tyyppi. Hän kyseli laitteen tietoja, ja kuulin, kuinka manuaaleja plärättiin linjan toisessa päässä. Noin 10 minuutin puhelun jälkeen lopetin, kun ainoat ohjeet olivat, että resetoi vehje. Kuinkahan monta kymmentä kertaa olin sitäkin yrittänyt ennen tukeen soittamista... Ainoa, mitä soitosta nettosin, oli 40 markkaa suurempi puhelinlasku.
Kun maanantaina sain lopultakin jonkun kiinni piloille menneen viikonlopun jälkeen, sain luvan viedä laitteen tutkittavaksi maahantuojalle. Siellä ei oltu innokkaita ottamaan laitetta vastaan, vaan kehotettiin ensin kääntymään myyjän puoleen. Kun eroa maahantuojan ja myyjän välillä oli kuitenkin noin 50 km, sain lopulta luvan viedä laitteen maahantuojalle. Jouduin käymään siellä parikin kertaa, sillä vika ei ollutkaan siinä osassa, jossa sen alunperin oletettiin olevan. Ja yllättäen vika oli kuulemma äärimmäisen harvinainen, eikä kukaan ollut koskaan aikaisemmin törmännyt vastaavaan. Minkäänlaista korvausta en saanut. Ostin samassa yhteydessä 100 mk:n hintaisen linkkikaapelin, mutta sitäkään ei saanut ilmaiseksi, vaikka erityisesti sitä kysyin. Pyytäessäni kuittia kaapelista, maahantuoja tuntui loukkaantuvan.
Keväällä päätin ostaa itselleni uuden auton. Hinnaltaan se oli yli 100 000 markkaa, joten oletin saavani sillä hinnalla toimivan kulkupelin. Kaksi ensimmäistä päivää sujuikin hyvin, kunnes kolmannen päivän iltapäivällä töistä palatessani mittaristo pimeni. Soitin tiepalveluun, josta yhdistettiin huoltoon. Huolto oli eri toimipaikassa kuin mistä auton olin ostanut. Sieltä kehotettiin tuomaan auto korjattavaksi seuraavana aamuna. Kun sitten aamulla menin paikalle, kaikki vain hörppivät kahvia, eikä kukaan tuntunut olevan kiinnostunut asiastani. Kerroin, että mittaristo oli pimentynyt edellisenä päivänä, mutta toiminut kuitenkin normaalisti aamulla huoltoon tullessani. Työnjohtaja, joka oli jo ehtinyt nousta seisomaan, istahti takaisin alas ja totesi "Aijaa. No, ehkä sen voisi tarkistaa."
Vapaita huoltoaikoja ei kuitenkaan löytynyt kuin vasta 2 viikon päästä. Tästä harmistuneena ajattelin ostaa kuitenkin varasulakesarjan, jollainen piti ohjekirjan mukaan olla myynnissä kaikilla jälleenmyyjillä. Uninen vanha ukko katsoi silmät killissä, kun moista kysyin. Seisoin yhteensä 20 minuuttia tiskin takana, kun hän pläräsi manuaaleja, kansioita, listoja tietokoneella, kyseli kavereiltaan, sukulaisiltaan ja mekaanikoilta. Loppujen lopuksi kaikki, mitä sain, oli 2 kappaletta eri kokoisia sulakkeita. Enempää ei kuulemma ollut!
Samoja sulakkeita löysin sitten illemmalla Biltemasta noin 20 kertaa halvemmalla. Automyyjälle soitettuani hän onnistui saamaan huoltoajan toiseen toimipisteeseen jo vajaan viikon kuluessa. Vikadiagnoosi oli kuitenkin tyly: mittaristosta on hajonnut strateginen liitin, ja sitä ei voi korjata. Odotankin tällä hetkellä jo toista viikkoa uutta mittaristoa, jonka pitäisi saapua jostakin päin maailmaa ensi tiistaihin mennessä. Saapa nähdä kuin käy. Ja yllätys yllätys, on muuten kuulemma äärimmäisen harvinainen tuollainen viallinen liitin uudessa autossa!
Kaikista edellämainituista kauppoihin liittyvistä vastoinkäymisistä viisastuneena säästänkin nykyisin halvimmankin tuotteen kuitin, kunnes olen todennut, että se on odotuksien mukainen. Kaikkein vähäpätöisimpien ja halvimpien tuotteiden vioista ei tosin jaksa enää tehdä isoa numeroa. Ihmettelen vain, miten ala-arvoisia tuotteita nykyään on markkinoilla. Olisinkin valmis maksamaan tuotteista enemmän, jos voisin luottaa siihen, että ne toimivat. Kokoajan nousee kyllä kaikenlaisia toinen toistaan halvempia halpahalleja, jotka tarjoavat laatua kautta maailman, mutta koska joku keksii tehdä kallishallin tai muun vastaavan, jossa tuotteet maksavat muita enemmän, mutta myös kestävät kulutusta ja ovat laadultaan parempia? Pahoinpa pelkään, ettei koskaan. Halpa krääsä kun on se, mikä myy.
Janne Silvo