CyberDynen kaatajaiset


CyberDyne BBS lopetti toimintansa 15.7.2000 klo 21:00 toimittuaan yhtäjaksoisesti 7v 3kk 27 pv. Tilaisuutta juhlistettiin kuohuviinillä ja kaatamalla (=heittämällä) kirjaimellisesti eräs kone alas kalliolta. Alla kuvia tapahtumasta.


Tässä vaiheessa CyberDyne vielä hyrräsi lattialla kuten ennenkin, tietämättä lopettamisen olevan vain muutaman tunnin päässä...

Oikean CyberDynen heittäminen kallioilta olisi tullut turhan kalliiksi, joten tyydyimme sijaiskoneeseen. Tai oikeastaan vain koppaan, joka tässä vaiheessa vielä odottelee tärkeän tehtävän alkamista.

Jossakin vaiheessa Miika löysi mielenkiintoisen rautalankahäkkyrän kaiken rojun seasta.

Akku ja tarvittavat kikkareet, jotka potkivat virtaa digitaalikameraan. Yhteensä kuvia tulikin otettua toistasataa.

Ensimmäinen kuohuviini avattiin hyvissä ajoin ennen koneen heittämistä kallioilta.

Yli seitsemän vuoden projekti on pikkuhiljaa takana. Malja sille!

Mansikoita oli tilaisuuteen varattu yhteensä 5 kiloa, reilu kilo siis miestä kohden.

Aikaa klo 21:een enää alle tunti. Aika suunnata läheisille kallioille.

Sopivat kalliot eivät löytyneetkään ihan läheltä, joten eikun eteenpäin.

Aika vaihtaa kantovuoroa.

Löytyihän ne sopivan oloiset kalliot lopulta. Ja eikun ylös!

Sopivan heittoasennon löytäminen ei ollut ihan helppoa...

Taitaa olla liian hellänoloinen tapa?

Entäs työntämällä?

Virallinen poseerauskuva.

Koneen raakile ylhäisessä yksinäisyydessään juuri ennen "kaatoa".

Ja sitten eikun kone ylös ja töpinäksi!

Suorilta käsiltä heitto päätettiin valita viralliseksi heittotyyliksi.

Siinä se lentää...

Ja siinä kans...

Kallioon osuessaan alkoi kopasta sinkoamaan kappaleita...

Viimeiset metrit menivät lähinnä vierien...

Kunnes lopulta kone oli melko lailla palasina, ja Miikakin rohkeni lähemmäksi katsomaan.

On se rikki!

Kello on muutaman sekunnin yli 21, ja CyberDyne on sammutettu. Huomaa pimeä näyttö.

Aika korkata seuraava kuohuviini!

Mitähän merkkiä tällä kertaa...

Ei se tuohesta ole Antinkaan suu...

Koneen paiskominen oli rankkaa työtä, joten välillä piti myös tankata. Tällä kertaa Mexican Kabanossia.

Miikalle tehdään hänen suosikkipaukkunsa, Beduiinin sandaali.

"Tää maistuu jotenkin...jännältä!"

"Suorastaan ovelalta!"

Illan edetessä tuli taas nälkä. Tällä kertaa vuorossa olivat vohveliraudalla paistetut vohvelit.

Näin se syntyy...

Ja tässä tulos!


Copyright © 2000 Janne Silvo / Antti Niskanen / Miika Karpin

Takaisin sivun yläreunaan